Mahalaukun kavennus

Laparoskooppinen mahalaukun vertikaalinen kavennus

Vertikaalinen mahalaukun kavennus on kehittynyt bariatriseksi toimenpiteeksi viimeistään parinkymmenen vuoden aikana. Se otettiin käyttöön biliopankreaattisen diversion restriktiivisena vaiheena. 10 vuotta myöhemmin, on laparoskooppista vertikaalista mahalaukun kavennusleikkausta käytetty sairaalloisen liikalihavien potilaiden siirtymätoimenpiteenä, jota seuraa yleensä laparoskooppinen Roux-en-Y –mahalaukun ohitusleikkaus tai biliopankreaattinen diversio ja pohjukaissuolen yhdistäminen.

Laparoskooppista vertikaali mahalaukun kavennusta käytetään itsenäisenä toimenpiteen jatkuvasti yhä enemmän ja sen todettiin ensimmäisessä ja toisessa mahalaukun vertikaalisen kavennusleikkauksen konsensustapaamisissa vuosina 2007 ja 2009 olevan turvallinen ja hyvin toteutettava bariatrinen toimenpide. Kyseessä on restriktiivinen toimenpide, mutta suurimman osan mahalaukun poistamisen johdosta vähentyy myös greliinin tuotanto eli tämä menetelmä toimii myös ruokahalua vähentävänä.

Laparoskooppisen pystysuuntaisen mahalaukun kavennusleikkauksen muita etuja ovat muun muassa sen tekninen helppous, melko hyvä restriktiivinen lopputulos, muiden käytössä olevien toimenpiteiden mahdollisten komplikaatioiden eli anastamosiksen kaventumisen, haavaumien, sisäisten tyrien, dumping-oireiden, irtaantumisen ja eroosion syntymisen vähäinen todennäköisyys tai poissulkeminen. Useat tutkijat koko maailmasta ovat julkaisseet laparoskooppista vertikaalia mahalaukun kavennuksen bariatrisen toimenpiteen tehoa koskevia tutkimuksia. Abu-Jaish et al. Julkaistujen erikoisasiantuntijoiden analyysissä totesivat tutkimuksen tekijät, että painonpudotuksen määrä vaihteli hyvin laajasti 33 – 83 %, laparoskooppisen vertikaalin mahalaukun kavennuksen voi katsoa olevan yhtä tehokkaan kuten perinteisten laihdutusleikkausten, joissa päästään leikkauksen jälkeen yleensä keskimäärin 60 – 85 % painonpudotukseen.

Laparoskooppisen vertikaalin kavennuksen läpi käyneiden potilaiden kohdalla on painonpudotus riittävä ja pysyvä ja anastomoseja ei tarvita, jäljellä olevaan mahaan pääsee helposti endoskoopilla ja leikkauksen jälkeen on vitamiinien ja mikroravintoaineiden nauttimisen tarve usein vähäistä.

Mutta laparoskooppisessa vertikaalissa mahalaukun kavennuksessa on myös sille tyypillisiä haittavaikutuksia, joista merkittävin on kavennussauman vuoto. Vaikka laparoskooppista vertikaalia mahalaukun kavennusta seuraava mahalaukun vuoto ilmenee alle 5 % potilaista, se pidentää merkittävästi sairaalapäivien määrää ja saattaa olla hengenvaarallinen.

Mahalaukun vertikaali kavennus ei sovellu vatsatyrästä tai mahalaukun-ruokatorven refluksista kärsiville potilaille. Ongelma syntyy siitä, että mahalaukun vertikaalisen kavennusleikkauksen jälkeen mahalaukkurefluksin leikkausta ei enää tehdä.