Rasvaimu

Rasvaimun tavoitteena on paikallisten rasvakertymien poistaminen kehosta. Rasvaimua käytetään vatsan, kylkien, sisäreisin, pakaroiden, selän, alaleuan ja olkavarsien rasvanpoistoon ja muotoiluun. Menetelmä on mini-invasiivinen (pinnallinen) ja siinä käytetään vesisuihkurasvaimulaitetta (Body-Jet water-jet assisted liposuction). Yleensä monta aluetta hoidetaan samanaikaisesti, samaa aluetta voidaan muokata monta kertaa. Rasvaimu on tehokkain paikallisia rasvakertymiä poistava mini-invasiivinen hoitomenetelmä.

Millaisia mahdollisuuksia toimenpide tarjoaa?

Toimenpide on suunniteltu erityisesti vähentämään rasvakertymiä, joista voi olla vaikea päästä eroon ruokavalion tai liikunnan avulla. Poistettavan rasvan määrä on rajoitettu toimenpiteen yhteydessä menetettävällä ruumin nesteiden ja veren määrällä. Siksi rasvaimua ei käytetä varsinaisena laihdutuskeinona. Vartalon ulkomuodon korjaus tapahtuu sekä rasvakertymiä että sidekudosten nesteitä poistamalla.

Toimenpiteen jälkeen tyhjentyneen imualueen iho kiinnittyy pohjaansa, kiinnitys riippuu ihon kimmoisuudesta. Ellei iho ole enää riittävän kimmoisa, voidaan lisäleikkauksella (esim. vatsan tai reisien kiinteytys) poistaa ylimääräinen iho ja varmistaa visuaalisesti parempi lopputulos. Näistä menetelmistä kerrotaan erikseen, jos ne katsotaan tarpeelliseksi.

Rasvasolut poistuvat kehosta lopullisesti. Mutta jäljelle jääneet rasvasolut voivat turvota lihomisen myötä, ja hoidetuille alueille voi muodostua uusi rasvakerros.

Mitä tulee ottaa huomioon ennen leikkausta?

Minimoidakseen mahdolliset riskit, tulee noudattaa seuraavia ohjeita:
Kerro lääkärille, mitä lääkkeitä käytät. Veren hyytymistä estävät lääkkeet (esimerkiksi monet flunssa- ja kipulääkkeet) lisäävät verenvuodon riskiä. Kysy lääkäriltä, mitä lääkkeitä voit käyttää ennen toimenpidettä.

Nikotiini haittaa verenkiertoa ja saattaa erityisesti leikkausalueella aiheuttaa verenkiertohäiriöitä. Yhdessä ehkäisypillereiden kanssa nikotiini lisää veritulppariskiä. Siksi potilaan tulee pidättäytyä tupakoinnista vähintään 2 viikkoa ennen ja jälkeen leikkauksen.

Miten leikkaus tehdään?

Toimenpide tehdään yleisanestesiassa, alueellisessa tai paikallisessa puudutuksessa. Vastaavan menetelmän yksityisseikat ja riskit selvitetään potilaalle erikseen. Rasvaimussa hoidettavan alueen ihonalaiseen rasvaan voidaan ruiskuttaa rasvakudosta pehmentävää.

Rasvaimussa tehdään piennet ihoviillot, joiden pituus on enintään puoli senttiä. Viillot sijoitetaan ihon luonnollisiin poimuihin tai paikkoihin, joita on helppo peittää vaatteilla.

Rasvakudokseen viedään erikoislaite, jolla ultraääntä käyttäen rikotaan rasvakudoksen kalvoa ja/tai tyhjiöpumppua käyttäen imetään rasvakudosta.

Rasvaimun jälkeen vartalo on tuettava tiukoilla, elastisilla sidoksilla tai painetekstiileillä, joiden tarkoituksena on vähentää turvotusta ja kipuja sekä saada ihon asettumaan kiinnityspaikkaansa. Haavat ommellaan sulavin ompeleiden, joita ei tarvitse poistaa leikkauksen jälkeen. Isoimpien toimenpiteiden yhteydessä laitetaan laskuputket poistamaan ylimääräistä kudosnestettä ja verta leikkauksen jälkeen.

Mahdollisten komplikaatioiden huomioiminen

Jokaiseen leikkaukseen sisältyy myös riskejä. Äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta komplikaatioita voi syntyä toimenpiteen aikana tai sen jälkeen. Mainittakoon niistä tärkeimmät:

Toimenpiteen aikana:
Voi esiintyä verenvuotoja, jotka tyrehdytetään mahdollisimman nopeasti. Suurempi verenhukka, jonka seurauksena syntyy verensiirron tai suonensisäisen nesteytyksen tarve, on harvinainen.
Tiedustele lääkäriltä, onko tarvetta luovuttaa verta ennen leikkausta annettavaksi sinulle itsellesi leikkauksen yhteydessä. Pieni määrä verta voidaan ottaa talteen varmuuden vuoksi ennen leikkausta. Hermojen ja pehmytkudosten puristusvauriot ovat harvinaisia. Ne häviävät yleensä muutamassa viikossa ja niistä harvoin syntyy vaivoja (esim. tunnottomuutta) tai arpia. Tämä koskee myös desinfiointiaineiden ja / tai sähkön aiheuttamia ihovaurioita.

Toimenpiteen jälkeen:
Voi esiintyä nestehukkaa, jolloin annetaan suonensisäistä nesteytystä. Huomattava verenhukka, jonka seurauksena veren- tai verikomponenttien siirron tarve ilmenee monen päivän kuluttua leikkauksen jälkeen, on erittäin harvinainen. Imualueelle saattaa muodostua ylimääräistä haavanestettä (seroomaa). Tilanne voi yleensä hoitaa ongelmitta punktiolla. Joskus jälkiverenvuoto voi ilmetä myös monen päivän kuluttua leikkauksen jälkeen. Pinnalliset verenvuodot poistuvat usein itsestään 3-4 viikossa. Verenvuodon tyrehdyttämiseksi harvoin tarvitaan lisäleikkausta. Verenpurkaumat ovat tavallisia, ne sulavat itsestään 3-4 viikossa. Lisäleikkausta tarvitaan erittäin harvoin. Ihon tuntohermon vauriosta johtuen imualueella voi usein olla tuntohäiriöitä. Tunto palautuu yleensä normaaliksi muutaman kuukauden kuluessa. Vain poikkeustapauksissa voi jäädä tiettyä tunnottomuutta. Turvotusta voi esiintyä imualueella enintään 3 päivää toimenpiteen jälkeen. Paranemisprosessien ja tukitekstiilien käytön johdosta turvotus alenee vähitellen seuraavien viikkojen kuluessa. Kipu, paineen tunne ja vähäinen turvotus voivat pysyä monen kuukauden ajan (enintään puoli vuotta). Eniten vaivoja syntyy nivelten seudussa. Imualueella on harvoin verenkierto- ja haavan paranemishäiriöitä. Mahdollinen kudosten kuoleminen saattaa johtaa arpien leviämiseen. Jos arpien leviäminen tapahtuu laajalla alueella, ongelma korjataan leikkaamalla. Haavatulehdusten johdosta saattaa muodostua vaikeasti paranevia ja kivuliaita märkäpesäkkeitä (absesseja ja fisteleitä), jotka korjataan leikkaamalla. Tarvittaessa käytetään lääkityshoitoa. Harvoin mahdolliset verihyytymät (veritulpat) voivat lähteä liikkeelle ja tukkia verisuonen (esim. keuhkoembolia), jolloin syntyy hengenvaarallinen tilanne, joka hoidetaan sairaalassa. Korkeampi riski on potilailla, jotka ovat maanneet sängyssä pitkään. Haavan paranemishäiriöitä: haava, johon kohdistuu jännitettä, saattaa laajeta. Voivat muodostua paksut, epätasaiset, pigmentoituneet ja kivuliaat arvet (arpikudoksen liikakasvu, keloidi). Haavamuutoksen oikea-aikainen hoito (heti huomattuaan) auttaa välttymään korjausleikkauksilta. Yliherkkyysreaktiot puudutusaineisiin ja rasvasolujen imuun esivalmisteleviin aineisiin. Puudutus voi aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia, kutinaa tai heikkoutta, jotka menevät yleensä ohi itsestään. Erittäin harvoissa tapauksissa saattavat ilmetä ihon, limakalvojen, sydämen, verikierron, munuaisten ja hermojen allergiset reaktiot (esimerkiksi kurkunpään turvotus, astma, verenkiertokollapsi tai shokki), jotka hoidetaan sairaalassa. Ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita ja pysyviä vaurioita elimissä (esim. munuaisten vajaatoiminta tai halvaus).

Muotojen epätasaisuus: leikkausalueen sisäiset arvet saattavat aiheuttaa epätasaisuutta, yksittäisiä tai lukuisia vierekkäin sijaitsevia sisäänpäin vetäytyneitä alueita (aaltopelti-ilmiö). Tilanne voidaan korjata leikkaamalla.

Mihin tulee kiinnittää huomiota toimenpiteen jälkeen?

Potilaan yhteistyö jälkihoidon vaiheessa on erittäin tärkeä mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Seuraavien periaatteiden noudattaminen nopeuttaa toipumista:
Veritulppavaaran vähentämiseksi potilaan on lähdettävä liikkeelle heti ensimmäisenä päivänä toimenpiteen jälkeen.

Kudosten palautumisen edistämiseksi suojaavia vaatteita on pidettävä ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana sidosten poistamisen jälkeen.

Fyysistä toimintaa tulee välttää 3-4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Urheilusta tulee luopua kahdeksi kuukaudeksi. Leikkauksesta riippuen mainittu aika voi vaihdella. Tarkista lääkäriltä, milloin on odotettavissa leikkausalueen lopullinen paraneminen.

Vältä auringonkylpyjä 2-3 kuukauden ajan, ne voivat hidastaa turvotuksen laskua. Arvet voivat värjäytyä pysyvästi ruskeaksi.

Keskustele lääkärin kanssa arpien mahdollisesta jälkihoidosta (hieronta, voiteet).

Mitä toimenpiteeltä odottaa?

Aikuisilla rasvasolujen määrä pysyy vakiona. Painonpudotus murrosiän jälkeen riippuu rasvasolujen täyttymisestä ja liittyy ruokavalioon. Rasvaimulla rasvasolut poistetaan pysyvästi. Koska rasvasolut eivät enää lisäänny, pysyy myös vartalo hoikkana rasvaimukohdista. Kuitenkin ikääntymisen myötä vartalon muutokset ovat mahdollisia. Toimenpiteen lopputulos riippuu mm terveyden yleisestä tilasta, iästä, painosta ja hormonaalisesta tasapainosta. Ruokavalion aiheuttama lihominen johtaa rasvasolujen täyttymiseen myös leikkausalueella. Tilapäisesti voi esiintyä aallonmuotoista epätasaisuutta tai muhkuroita, jotka häviävät yleensä puolen vuoden kuluessa. Harvoissa tapauksissa on tarpeen korjaava toimenpide. Kuten muidenkin esteettisten leikkausten yhteydessä, korjausleikkaukset saattavat olla tarpeen, jos toimenpiteen tulos ei ole odotusten mukaista tai esiintyy haavan parantumisen häiriöitä, infektiota, verenvuotoa tai lopputulos on esteettisesti epätyydyttävä.